Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Diego Maranin "Sotilas vailla menneisyyttä" -kirja kuvaa suomalaisuutta syvimmillään - Suomen suurlähetystö, Bryssel : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Bryssel

Ambassade de Finlande
Avenue de Cortenbergh 80, B-1000 Bruxelles, Belgique
Puh. +32-2-287 1212
S-posti: sanomat.bry@formin.fi
Français | Nederlands | Suomi | Svenska |  |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 11.12.2003

Diego Maranin "Sotilas vailla menneisyyttä" -kirja kuvaa suomalaisuutta syvimmillään

Italialainen Euroopan neuvoston kääntäjä ja kirjailija Diego Marani on käsitellyt tänä vuonna ranskaksi ja lokakuussa suomeksi käännetyssä kirjassaan suomalaisuutta ja Suomea persoonallisella otteella, jonka kaltaista monen ulkomaalaisen on vaikeaa saavuttaa.


Maranin kirja "Sotilas vailla menneisyyttä" (ital. "Nuova grammatica finlandese") kertoo toisen maailmasodan ajasta ja erityisesti vuodesta 1943, jolloin täydellisestä muistinmenestyksestä kärsivä sotilas etsii juuriaan Suomesta luullen itseään suomalaiseksi. Kukaan ei tunne miehen menneisyyttä - ei edes hän itse.


Maranin kirjan henkilöillä on piirteitä ja ominaisuuksia hänen itsensä tapaamista henkilöistä. Vaikka "Sotilas vailla menneisyyttä" ei suoranaisesti ole omaelämäkerrallinen teos, Marani kuitenkin myöntää, että siinä on myös hänen omia kokemuksiaan. Kuten kirjansa päähenkilönä oleva sotilas, myös Marani sanoi kokeneensa eräänlaista muistinmenetystä aloittaessaan aikanaan suomen kielen opinnot. Suomi oli hänelle täysin vieras ja eksoottinen kieli niin kieliopiltaan kuin sanastoltaankin.

Omien sanojensa mukaan Marani tuli tutustuneeksi Suomeen ja ryhtyneensä opiskelemaan suomen kieltä täysin sattumalta voidakseen kääntää suomesta italiaksi. Marani kuitenkin innostui yllätyksekseen suomen vaikeasta kieliopista ja sanoi, että "rumia kieliä ei ole olemassakaan". Hän ihmettelee vieläkin, kuinka on mahdollista hallita kaikki suomen kielen sijamuodot: "teillä on adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Miksi ihmeessä ette keksineet sellaista sijamuotoa kuin aperitiivi!" Erikoista Maranin mielestä on myös suomen kielessä oleva abessiivi, joka ilmaisee vailla jotain olemista. Ehkäpä tällaisen kielioppimuodon olemassaolo peilaa jotain myös suomalaisuudesta. Marani kertoi suomen kielen osaamisensa olevan tällä hetkellä lähinnä teoriatasolla. Hän pystyy omien sanojensa mukaan lukemaan suomea ja kääntämään siitä, mutta ei vielä puhumaan. Motivaatiota siihen kyllä löytyisi, ja Marani sanookin tulleensa kielen opiskelun ja Suomen vierailujensa ansiosta suureksi Suomen ihailijaksi.

Marani kuvaa kirjansa päähenkilöä "hirviöksi, joka on menettänyt kaiken. Erityisesti hän on menettänyt äidinkielensä". Äidinkieli ja sen tärkeys on asia, jota Marani ei lakkaa korostamasta. Erityisesti äidinkieli heijastuu ihmisen identiteetin rakentumisessa, ja identiteetti muokkautuu äidinkielen perusteella. "En ole sama ihminen silloin kuin puhun italiaa tai silloin jos puhuisin suomea. Kasvot muuttuvat puhutun kielen mukaan", sanoi Marani. Häntä kiinnostaa identiteetin rakentuminen prosessina ja hän toteaa, että suomalaisuus on pitkä ja monimuotoinen kansallisen identiteetin rakennusprosessi. Mielenkiintoista on pohtia myös sitä, mitä eurooppalaisuus ja eurooppalainen identiteetti nykypäivänä merkitsee. "Kielellä on suuri merkitys identiteetillemme ja sen muodostumiselle. Onko ylipäänsä mahdollista rakentaa identiteettiään kielen ulkopuolella tai edes sen rinnalle", kysyi Marani. Kieli ja identiteetti kuuluvat hänen mukaansa erottamattomasti yhteen. Kalevalainen kieli on erityisesti puhutellut Marania ja sillä on hänelle aivan erityinen hohtonsa. "Kalevala on omaperäinen eeppinen runo, joka ei ole sankaritaru, vaan lähes filosofinen Suomen kansan synnystä ja identiteetistä kertova mytologia", sanoi Marani.

Suomalaisten läheinen suhde luontoon kiehtoo Marania ja hän pitää sitä kovin erilaisena verrattuna muiden eurooppalaisten kansojen suhtautumiseen ympäristöönsä. Suomalaiset ovat yhtä luonnon kanssa, siinä missä muut kansat sonnustautuvat viimeisen muodin mukaisiin urheiluvaatteisiinsa ja palaavat metsässä tehdyn kävelyretken jälkeen takaisin sivistyksen pariin "voittajina", sanoi Marani. Hän tunnustautui itse suureksi luonnon ystäväksi ja kertoi houkutelleensa myös perheensä lomille Suomeen - jopa kylminä talvipakkasina!

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 11.12.2003


© Suomen suurlähetystö, Bryssel  | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot