Smeds Ensemblen näytelmä Mental Finland saa ensi-iltansa Brysselin KVS-teatterissa 11.2.2009. Esitys liikkuu vapauden käsitteen ympärillä ja kysyy muun muassa, missä kulkevat ihmisen tekojen ja taiteilijan vapauden rajat. Smeds Ensemble oli 1.2. ohjaaja Kristian Smedsin ja neljän näyttelijän johdolla kertomassa Brysselin suomalaisille projektistaan keskustelutilaisuudessa, johon osallistui runsaat seitsemänkymmentä kuulijaa.
Mental Finland kertoo Euroopasta vuonna 2069, jolloin Euroopan armeija pitää kansalaisia tiukassa otteessaan ja valvoo, että kaikki noudattavat Euroopan unionin sääntöjä. Vain yksi kansa, kontissa ympäri Eurooppaa kulkevat suomalaiset, vastustaa itsepäisesti armeijan komentoa. "Suomalaiset ovat kuin Asterix ja Obelix, jotka taistelevat roomalaisia vastaan", sanoo Smeds.
Smeds empi pitkään ennen kuin päätti tulla Brysseliin teatteria tekemään. Aikaisemmin hän on vieraillut Brysselissä muun muassa Kajaanin kaupunginteatterin kanssa näytelmällä Huutavan ääni korvessa sekä näytelmillä the Wanderer ja Sad Songs from the Heart of Europe.
"Mietin pitkään syytä, miksi lähtisin Brysseliin. Mitä annettavaa minulla olisi, kun minulla ei ole mitään yhteistä Brysselin tai keskieurooppalaisen elämänpiirin ja ajatusmaailman kanssa? KVS:n ihmiset olivat kuitenkin sinnikkäitä ja kun he tulivat käymään Suomessa vein heidät hämärään karaokebaariin, jossa oli suomalaisen masentunut puolikriminelli tunnelma", kertoo Smeds. "Sanoin, että tämä on tuttua, mutta Bryssel on minulle kuin ufo. KVS:n ihmiset kehottivat minua sitten tekemään ufon, ja nyt se on tuotu tänne."
Bryssel kiinnosti Smedsiä erityisesti sarjakuvan suuren arvostuksen vuoksi ja siksi, että Bryssel on nykytanssin tärkeimpiä kaupunkeja. Mental Finland on monikansallinen projekti: EU:n armeijana esiintyvät tanssijat tulevat kuudesta eri maasta ja mukana on myös kaksi näyttelijää Virosta.
Smeds työskentelee mielellään suomalaisten näyttelijöiden kanssa: "Työn tekeminen on yksinkertaisempaa, kun tekijöillä on yhteinen alitajunta. 'Havuja perkele' -huutoa ei esimerkiksi pysty muun maalaisille selittämään."
Smeds luonnehtii Mental Finlandia tummaksi tai mustaksi, mutta humoristiseksi komediaksi tai tragediaksi. "Esitykset kommunikoivat eri tavalla eri yleisöjen kanssa ja erilaiset tulkinnat ovat mahdollisia - katsojalla on tulkinnan vapaus. Teosta ei voi puhumalla selittää, mutta tämän näytelmän teemat pyörivät kuitenkin vapauden käsitteen ympärillä: mitä on identiteetin vapaus ja itsemääräämisoikeus yksilöllisellä ja valtiollisella tasolla, missä kulkevat taiteilijan ilmaisunvapauden rajat tai ihmisen tekojen rajat", pohtii Smeds. Juuri taiteilijan ilmaisunvapaus joutui tulilinjalle Suomessa kun Smedsin edellinen ohjaus Tuntematon sotilas sai ensi-iltansa Kansallisteatterissa vuonna 2007.
Mental Finlandissa näyttelijänä mukana olevan ohjaajalegenda Kalle Holmbergin mielestä suomalainen teatteri on ollut jo pitkään laitostumassa: "Teatteri Suomessa on tällä hetkellä valitettavasti jämäköitynyt paikoilleen. Kyse on itse asiassa epävarmuuden kestämisestä, kun luodaan uutta. Teatterissa ryhmän vetäjän on aistittava suunta, johon ollaan menossa." Holmberg on toiminut ohjaajana 1960-luvulta lähtien ja ohjannut itsekin kiisteltyjä näytelmiä, kuten Lapualaisoopperan Ylioppilasteatterille vuonna 1966 ja vuonna 1982 mielipiteitä jakaneen Kalevala-tulkinnan Rauta-aika Ylen TV 2:lle. Vaikka Holmbergilla on kokemusta sekä näyttelijänä että ohjaajana vuosikymmenien ajalta, hän on projektin aikana huomannut, että "näinkin vanhana voi saada jatkokoulutusta."
Smeds sanoo, että näytelmän tekemisessä konteksti ratkaisee: mitä tehdään ja missä. Mental Finland esitetään Brysselin lisäksi Kansallisteatterissa Helsingissä ja ainakin Linzissä ja Vilnassa, jotka ovat tämän vuoden kulttuuripääkaupunkeja. "En voisi kuvitellakaan lähteväni tämän esityksen kanssa Pekingiin tai Washingtoniin."
Näyttelijät, joista keskustelutilaisuudessa olivat Kalle Holmbergin lisäksi paikalla Hannu-Pekka Björkman, Tommi Korpela ja Janne Reinikainen, eivät epäröineet lähteä mukaan projektiin, kun kutsu tuli. "Kun minua pyydettiin mukaan, yritin lähinnä peittää innostuneisuutta. Halusin pitää monien raskaiden näyttämöroolien jälkeen vapaata teatterista, mutta en epäröinyt lähteä Smeds-produktioon mukaan", kertoi Tommi Korpela. Janne Reinikaisesta puolestaan tuntui kuin olisi saanut jonkin valtionpalkinnon.
Näyttelijätiimi harjoitteli ennen Brysseliin tuloaan Pasilan konepajalla, jonne oli tuotu rekvisiitaksi rahtikontti. Reinikaisen 7-vuotias tytär oli isän työpaikalla käydessään todennut, että "tämä on hyvä, koska tämä on hyvä paikka leikkiä." Eräänlaisesta leikkimisestä on harjoitteluvaiheessa ollutkin kysymys: "Harjoituksissa on ollut tekemisen vapaus. Olemme voineet lähteä liikkeelle pienistä impulsseista ja improvisaatiosta ja päässeet 'leikkimällä' kehittelemään esitystä", totesi Reinikainen.
Näytteleminen ulkomailla ja työskenteleminen eri kansallisuuksien kanssa vaatii sopeutumista myös näyttelijältä: "Jonkinlainen henkinen blokki on ylitettävä, kun alkaa työskennellä 30 uuden ihmisen kanssa, joista suuri osa on ulkomaalaisia. Vie jonkin aikaa ennen kuin on ylittänyt omat pelkonsa", kertoi Hannu-Pekka Björkman. Korpela puolestaan totesi, että ensitapaaminen tanssijoiden kanssa Brysselissä oli hämmentävää ja tuntui kuin he olisivat olleet valovuosien päässä toisistaan: "Nyt olemme yksi Mental Finland -tiimi, myös ulkomaalaiset."
Yleisökysymys luovuudesta yritysmaailmassa innosti Smedsiä. "Jokainen ihminen on hyvin luova, kyse onkin siitä, miten olosuhteet järjestetään sellaisiksi, että luovuus pääsee esille. Työpaikan 'luovuusviikonloppu' Kiljavan opistolla ei ole oikea keino eikä se toimi." Luovuuden edellytyksiä ovat kiireettömyys, edesvastuullisuus, uuden kokeilu ja itsensä ylittäminen. "Itse laittaisin insinöörit esimerkiksi perustamaan bändin, tekemään jotain erilaista. Vasta sitten syntyy jotain, kun ei vaadi mitään", neuvoi Smeds.
Smeds ei innostu tällä hetkellä toimivan bränditoimikunnan Suomi-kuva -projektista eikä näe itseään siihen tiimiin kuuluvana: "Saahan sitä puuhastella ja tehdä. Minä teen kuitenkin omia hommiani", hän painotti. Smeds ei näe omaa työtään myöskään kulttuurivientinäkökulmasta, vaikka toisinkin voisi tietysti ajatella: "Jos on riittävän hyvä itsetunto, ei tarvitse ryhtyä erikseen mitään rakentamaan. Vakuuttelu ei toimi millään elämän alueilla, ei taiteessa, ei kotona, eikä maailmalla."
Kuvat: Antti Suortti
Mental Finlandin blogisivustolla on mahdollista seurata näytelmän valmistumista.
